Vuonna 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalien ja Britannian EU-kansanäänestyksen seurauksena syntyi laajalti jaettu tunne siitä, että politiikan tekemisen tavat ja julkisen keskustelun säännöt olivat muuttuneet pohjiaan myöten. Tunteet ja räikeät valheet jättivät faktat jalkoihinsa. Oli siirrytty totuudenjälkeiseen aikaan.

Maailma ei kuitenkaan muuttunut vuodessa. Totuudenjälkeisen ajan keskeiset ajurit - yhteiskunnallinen polarisaatio ja teknologinen kehitys - olivat muokanneet maaperää vuosikymmenten ajan. Ne ilmenivät perinteisen median ja asiantuntijuuden kriisinä, vanhojen hierarkioiden murtumisena ja verkostojen vallan kasvuna, sekä uusina julkisuuden hallinnan keinoina.

Räikeimmillään ilmiöt tulivat esiin Yhdysvalloissa, mutta samat voimat ovat käynnissä myös Suomessa. Totuuden jälkeen on ensimmäinen suomalainen yleistajuinen kokonaiskatsaus tähän murrokseen. Kirjassa tarkastellaan kriittisesti totuudenjälkeisen ajan ilmiöitä sekä niiden historiaa. Politiikan eri alueisiin syventävät tapaustutkimukset paljastavat suomalaisen julkisen keskustelun karikot.

Miehesi ylittää rajan flirtatessaan toisen naisen kanssa juhlissa. Kun huomautat hänelle asiasta, hän väittää sinun olevan epävarma ja hallitseva. Pitkän argumentoinnin jälkeen pyydät anteeksi, että kovistelit häntä.

itisi vähättelee vaatteitasi, työtäsi ja poikaystävääsi. Sen sijaan että puolustaudut, mietitkin, onko äitisi sittenkin oikeassa ja että täytyyhän aikuisen vähän kritiikkiä sietää.

Jos luulet, että näin ei tapahdu sinulle, harkitse vielä. Piilomanipulaatio on salakavalaa emotionaalista hyväksikäyttöä ja manipulointia, jota on vaikea tunnistaa ja sitäkin vaikeampaa siitä on päästä eroon.

Tässä uraauurtavassa oppaassa terapeutti, tohtori Robin Stern osoittaa, miten piilomanipulaatio toimii ja miten sen voi tunnistaa. Hän opastaa päättämään, mitkä ihmissuhteet on mahdollista pelastaa ja mitkä lopettaa sekä miten voit jatkaa elämääsi niin, ettet enää päädy manipuloiviin suhteisiin.

Huijatuksi tuleminen on helpompaa kuin uskot
Malcolm Gladwellin kiehtova uutuuskirja kertoo, miksi olemme niin huonoja lukemaan toisia ihmisiä ja heidän motiivejaan.

Kun maailmanhistorian suurimman pyramidihuijauksen arkkitehti Bernie Madoff jäi viimein kiinni, kaikkien huulilla oli yksi kysymys: miten oli mahdollista, että niin ilmiselvä huijari oli voinut jatkaa petkutustaan niin pitkään?

CIA:hin soluttautuneista kaksoisagenteista liipasinherkkiin poliiseihin, Hitlerin kanssa rauhaa neuvotelleista poliitikoista syyttömänä murhasta tuomittuun teinityttöön; kiehtovien tapausesimerkkien kautta Malcolm Gladwell osoittaa, kuinka meillä on sisäsyntyinen taipumus luottaa toisiin silloinkin, kun faktat puhuvat vastakkaista. Ja kuinka toisaalta tietyissä olosuhteissa me tuomitsemme ihmiset syyllisiksi vaikka todisteiden valossa on ilmeistä, että he ovat viattomia.
Gladwellin viesti on selvä - pelkkään vaistoon luottaminen toisten ihmisten rehellisyyttä arvioitaessa ei ole toimiva strategia sen enempää ihmissuhteissa kuin bisneksessä.

Malcolm Gladwell (s. 1963) on kansainvälisesti tunnettu toimittaja, tietokirjailija ja luennoitsija. Kirjoissaan Gladwell tarkastelee inhmillistä luovuutta, kommunikaatiota ja ideoiden syntyä soveltaen ennakkoluulottomasti sosiologian, psykologian ja taloustieteen tuoreimpia tutkimustuloksia.Gladwellilta on aiemmin suomennettu teokset Daavid ja Goljat, Leimahduspiste, Välähdys ja Kuka menestyy ja miksi?

Uusia ja yllättäviä näkökulmia historian surmatöihin.

Murhat lumoavat ja kauhistuttavat. Todellisuudessa länsimaiden henkirikosten määrä on vähentynyt vuosisatoja, mutta media ja viihdeteollisuus tarjoilevat silmillemme murhia isku iskulta, luoti luodilta ja viilto viillolta. Pahuus myy.

Murhan historiaa käsittelevässä teoksessa Caesar kohtaa Abraham Lincolnin ja filosofi Hypatia toimittaja Khashoggin. Kuka oli rikoskirjailijoiden suosikkimurhan tekijä? Selvisikö Viiltäjä-Jackin henkilöllisyys DNA-tutkimuksilla? Kuka oli sarjamurhaaja Bela Kiss?

Teoksessa esitellään kuuluisien murhien taustoja Joan d'Arcin oikeusmurhasta valtiollisiin murhakoneistoihin Venetsiassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Kirjassa vastataan kysymyksiin: Oliko Kain vain tappaja? Miten joku murhataan kaksi kertaa? Miksi joku tunnustaa murhan, jota ei tapahtunut? Miksi palvelustyttö surmaa lapsensa? Rakastammeko sarjamurhaajia? Onko terroristi itsemurhaaja murhaajan valepuvussa? Onko kuolemantuomio murha oikeuden valepuvussa? Milloin murha ei ole rikos?

Toisen terroristi tai salamurhaaja on toisen sankari, tyranninmurhaaja tai uskonsoturi. Murhalla on syynsä, olkoon ne valtiollisia, uskonnollisia, poliittisia, henkilökohtaisia tai intohimoisia. Monesti murhien taustalta löytyvät ne tavalliset tarinat - valta, raha, pelko tai itsetuhoisuus.

Petri Pietiläinen on palkittu kotkalainen tietokirjailija. Docendo on ottanut useita painoksia hänen teoksistaan Yksi rykmentti, sata tarinaa ja Junnu Vainio - sellaista elämä on. Hän on julkaissut myös mm. teokset Koirien maailmanhistoria ja Kissojen maailmanhistoria.

Viisikymmentä vuotta sitten opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon. Kaikki tuntevat tämän tapahtuman, mutta vähemmän tiedetään vallankumousvuoden 1968 taustoista. Valtausta pohjusti kymmenen vuotta kestänyt uusvasemmistolainen liikehdintä. Kirja kertoo 60-luvun liikkeiden tarinan ja osoittaa tapahtumien kansainväliset taustat haastattelujen ja historiantutkimuksen kautta. 1960-luvulla maailma oli liikkeessä kulttuurisesti ja poliittisesti. "Kivettyneet käyttäytymiskaaviot murtuvat, alkuperäinen elämänhimo purskahtaa esiin", kuvaili opiskelijaradikaali Antti Kuusi tunnelmia vuonna 1968. Pääministerinä toimiva Mauno Koivisto ymmärsi liikkeiden viestiä ja pyrki sisällyttämään ne poliittiseen päätöksentekoon. Mullistusvuosien jälkeen Suomi oli toisenlainen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin tarinaa nuorista radikaaleista tavataan kertoa. Liikkeisiin vaikuttaneet ajattelijat olivat hahmotelleet radikaalin vasemmiston mahdollisuutta jo 1930-luvulla. 60-luvun toiminta ei ollut siis niinkään sukupolvikapinaa, vaan kyse oli itsetietoisesta poliittisten projektien sarjasta. Se johti mellakoihin, uudenlaisiin mielenosoituksiin ja kulttuurin vapautumiseen.

Taloustiede on hajallan, Se ei pysty ennustamaan, saati estämään, yhteiskuntamme perustuksia ravistelevia rahoituskriisejä, eikä se näe edes talouden lähitulevaisuuden kehitystä. Sen vanhentuneet teoriat ovat johtaneet maailmaan, jossa superrikkaiden rinnalla on äärimmäistä köyhyyttä, ja sen sokeat pisteet uhkaavat koko maailman tulevaisuutta.

Oxfordin yliopistossa työskentelevä Kate Raworth esittää maailmalla laajaa huomiota saaneessa kirjassaan seitsemän kohdan ohjelman taloustieteen tilan parantamiseksi. Samalla syntyy uusi taloudellinen malli, donitsitalous, joka kehystää aikamme ongelmat uudelleen ja näyttää tien parempaan.

Millainen maa Suomi on? Tämä kirja kertoo Suomesta ja suomalaisista. Se opastaa Suomen luontoon, kaupunkeihin ja maaseudulle. Kirja kertoo myös suomalaisesta yhteiskunnasta ja meistä suomalaisista ja omalaatuisista tavoistamme.

Kirjassa on sata tosiasiaa Suomesta. Joukossa on hauskoja juttuja ja tiukkaa asiaa. Yhteistä näille kaikille on, että ne kaikki ovat totta, tai ainakin melkein. Tämä on ensimmäinen totuus: Suomessa asioista ja suomalaisista voi ja saa olla erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä. Tervetuloa joukkoomme!

Kaunokirjallinen esseekokoelma luotaa Yhdysvaltojen henkistä tilaa Donald Trumpin presidenttikaudella. Kirjoittaja on asunut Berkeleyssä, Kaliforniassa, Trumpin vaalivoitosta lähtien ja todistanut mielenosoituksia, mellakoita ja muita yhteiskunnallisia liikahduksia. Kirjassa käsitellään myös sitä, miten eri puolilla maata on siirrytty tyrmistyksestä post-trumpilaiseen turtumisen aikaan. Näistä lähtökohdista esseet laajenevat pohtimaan muun muassa toisinajattelun ja siirtolaisuuden traditiota San Fransiscon alueella, arjen radikalismia, kodittomuutta, road trip -kirjallisuutta ja vanhan Amerikan muuttumista kitschiksi. Sutisen mukaan nostalgiasta on tullut Yhdysvaltojen politiikan tärkein voimatekijä ja maa on muuttunut oman itsensä museoksi. Hänen retkensä amerikkalaisen unelman matkamuistojen perässä vievät niin entiselle teurastamolle kuin Fordin liukuhihnalle, aavekaupunkeihin sekä syrjäseudun motelleihin - ja tietenkin kapitalismin museoon.

Lapset ovat esittäneet vuosien ajan professoreille ja muille tiedemiehille ja -naisille kiperiä kysymyksiä Helsingin Sanomien tiedesivuilla. Sarjasta ilmestyi vuonna 2015 kirja Ovatko kaikki esineet olleet joskus märkiä?, ja nyt ilmestyy sille jatko-osa.

Kirjassa saadaan vastaus muiden muassa näihin kysymyksiin: Ovatko krokotiilit iloisia, kun niille syntyy poikasia? Miksi kirosanoja on olemassa, jos niitä ei saa käyttää? Mikä maailman eläimistä haisee kaikista pahimmalta? Miksi ihminen keksi tupakan ja yrittää sitten päästä siitä eroon? Piirroskuvitus.

Miten toimia kasvattajana, jos ymmärtää elämänmuotomme olevan ekologisesti kestämätön?

Nykyinen kasvatusjärjestelmä pitää ylikulutusta normaalina elämäntyylinä. Kasvatuksen mallina pidetään kansalaista, jonka ainoa tehtävä on olla joka hetki aiempaa tuottavampi. Ideologisena pyrkimyksenä on sitoa kasvatus- ja koulutusinstituutiot yhä tiukemmin talouden ja tuotannon välineiksi, vaikka jatkuva kulutus on ympäristön kannalta sietämätöntä. Miten tämän yhtälön voi purkaa kasvattajana?

Perimmäiset käsityksemme ihmisen ja luonnon suhteesta on ajateltava uudelleen, jotta elämä jatkuu maapallolla. Myös kasvatusajattelua on uudistettava, jotta tulevien sukupolvien elämä olisi ihmisarvoista. Kasvatusinstituutioiden tehtävät pitää kyseenalaistaa. Millaisia ihmisiä me kasvatamme? Millaiseen maailmaan? Millä edellytyksillä?

Veli-Matti Värri tarkastelee kasvatus- ja opetusjärjestelmän taustaa, jonka mukaan ylenmääräinen hedonistinen halu ja ylikulutus ohjaavat elämäämme. Värri pohtii, miten tällainen rakenne voidaan purkaa ja löytää viisaampi suhde luontoon ja kasvatukseen.

Filosofinen kirja on kirjoitettu kasvattajille, opettajille ja kasvatusalan tutkijoille. Kulttuurikriittisenä kannanottona teos on myös maailmankatsomuksellinen puheenvuoro.

Veli-Matti Värri on filosofi ja kasvatustieteen professori Tampereen yliopistossa.

Maailmankaikkeus alkoi yhdestä pisteestä 13,8 miljardia vuotta sitten. Tuo piste on laajentunut valtavaksi, mutta katselemme sitä sisältäpäin, koska olemme osa maailmankaikkeutta. Kun katsomme taivaalle, näemme menneisyyden. Miten voimme tietää tämän kaiken?
Professori Heikki Oja avaa universumin saloja lyhyesti ja helposti sulavassa muodossa.

Haluatko kuulla mahtavimman tarinan ikinä? Kauan aikaa sitten kehosi atomit olivat pitkin poikin melko tyhjää avaruutta. Ajan mittaan ne kerääntyivät yhteen ja muodostivat galaksit, tähdet, planeetat, norsut, virukset ja sinut, ehkä myös ilkeän kaksoisolentosi toisessa universumissa.

Ihmisen mittakaava on vain kapea viipale maailmasta. Suurin tuntemamme mitta on koko havaittavan maailmankaikkeuden halkaisija, 10 potenssiin 27 metriä. Kaikkein pienin on Planckin pituus 10 potenssiin -35 metriä, lyhin mielekäs matka fysiikassa. Näiden kahden mittakaavan välissä on kaikki, minkä voimme havaita, kenties kaikki, minkä tulemme ikinä tuntemaan.

Löytöretki maailmankaikkeuden mittoihin on 62 askelta pitkä. Jokainen askel on kymmenen potenssi, ja niillä matkataan kaukaisimman kosmoksen ääriltä atomia pienempään kvarkkien ja kvanttien maailmaan. Pääset tutustumaan tähän kaikkeen upeiden kuvien ja infografiikoiden kautta. Tässä on sinun maailmankaikkeutesi.

Aika on aivan muuta kuin mitä vaistomme antaisi ymmärtää. Aika on innoittanut filosofeja ja taiteilijoita, mutta ajan synty ja suunta ovat tieteen suuria ongelmia. Aika kulkee hitaammin tai nopeammin paikasta tai nopeudesta riippuen, menneisyys ja tulevaisuus eroavat vähemmän kuin ajattelemme, eikä maailmankaikkeus piittaa nykyhetkestämme lainkaan.

Ajan luonne purkaa ajan mysteeristä vyyhtiä tieteen, filosofian ja taiteen avulla. Entropiasta Einsteiniin ja kvanttiteoriaan käsityksemme ajasta on kokenut mullistuksia. Aikaa ymmärtääksemme meidän täytyy ymmärtää, miten vajavaiset aistimme ja muistimme luovat aikaa.

Carlo Rovelli on kansainvälisesti arvostettu teoreettinen fyysikko. Hänen maailmanlaajuisesti yli miljoona kappaletta myynyt kirjansa, suomennettuna Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta (Ursa, 2016) toi modernin fysiikan lukijoiden ulottuville eloisalla otteella.

Valtavien teknisten innovaatioiden ansiosta muutaman viime vuoden aikana on alettu tutkia fossiilien muinais-DNA:ta ennen näkemättömillä tavoilla. On selvinnyt, että perimän tutkimus on tärkeä keino ymmärtää arkeologiaa, kielitiedettä ja kirjoitettua sanaa.

Tässä kirjassa David Reich kertoo osittain omilla töillään, miten ihmisen perimästä saadaan hedelmöityneen munasolun kasvussa välttämätön informaatio, mutta myös tietoa lajimme historiasta.

Reich selittää, miten perimämullistus ja muinais-DNA ovat muuttamassa käsityksiämme nykyihmisen sukulinjoista ja miten DNA:n tutkimus paljastaa epätasa-arvon syvähistorian eri väestöissä, sukupuolten ja saman väestön yksilöiden välillä.

Teos myös kumoaa vakiintuneen käsityksen, jonka mukaan ihmisväestöillä ei ole biologisesti merkityksellisiä eroja, mutta samalla geneettisten todisteiden perusteella osoittaa, että nämä erot eivät luultavasti vastaa tutttuja stereotyyppejä.

David Reich on genetiikan professori Harvard Universityssä ja muinais-DNA:n johtava tutkija.

Mitkä asiat erottavat ja toisaalta yhdistävät ihmistä ja apinaa?

Evoluutio on elävän maailman keskeinen voima, joka on johtanut lajien syntyyn ja kehitykseen. Mutta
miten selittää se lapselle ymmärrettävästi? Kuvitettu lasten tietokirja vastaa kaikkeen, mitä et ole lapsellesi osannut evoluutiosta kertoa. Jani Kaaron Evoluutio-kirjasta lapsi saa selkeän käsityksen siitä, mitä geenit ovat, mitä evoluutio oikeasti tarkoittaa ja mitä DNA on.

Mukana ovat Charles Darwin, joka keksi ajatuksen kasvien ja eläinten luonnonvalinnasta ja munkki
Mendelin, joka hernemaallaan pohti lajien muuntelun kysymyksiä. Kouluikäiselle sopiva teos kuvaa tarkasti elämän syntyä ja lajien kehityksen hurjia vaiheita maapallolla.

Loisista on moneksi - niin hyvässä kuin pahassa.

Tuoko ilmaston lämpeneminen Suomeen mukavia vai vähemmän mukavia loisia? Tuleeko tartuntataudeista äkäisempiä ja antibiooteista heikompia? Loputtomat loiset vie sisään ihmiseen ja luonnon moninaisuuteen.

Syöpä on yleinen ja pelottava sairaus ja siihen sairastuneet haluavat usein tietää syyn sairastumiselleen. Potilaat saattavat tuntea syyllisyyttä elintavoistaan ja pohtivat tuntemattomien asioiden, esimerkiksi kännykkäsäteilyn, vaikutusta sairautensa syntyyn. Epäolennaisten riskitekijöiden merkitys saattaa korostua. Syövän biologiasta tiedetään kuitenkin paljon ja DNA-virheiden merkitys syövän synnyssä on kiistaton. Suuri osa DNA-virheistä tapahtuu sattumalta, joten usein on myös kyse huonosta onnesta. Tosin altistavia tekijöitä tunnetaan ja mm. suvuittain esiintyvää syöpäriskin periytymistä voidaan tarvittaessa tutkia.

Kirjan tarkoitus on kuvata ja selittää syövän synty biologisena prosessina niin, että solujen käyttäytymisen muutos normaalisolusta vähitellen syöpäsoluksi tulee helpommin ymmärrettäväksi ja potilaan sairaus saa selityksen. Tavoitteena on havainnollistaa erityisesti yleisimpiin syöpiin sairastumisen riskiä ja tuoda rationaalinen ja tieteellinen näkökulma pelottavaksi koettuun sairauteen. Rauhallinen ja potilaan tasolla annettava tieto auttaa sairauden ymmärtämisessä ja siihen suhtautumisessa.

Kirjoittaja Kirmo Wartiovaara on lääkäri sekä kehitysbiologi ja kantasolututkija. Nykyään hän toimii erikoistuvana perinnöllisyyslääkärinä ja tapaa syöpäpotilaita päivittäin. Kirja on tarkoitettu syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen, syövän kanssa tekemisissä oleville lääkäreille, terveydenhuollon muille ammattilaisille sekä kaikille terveydenhuoltoalan opiskelijoille.

Ikääntyvän muistin parantamiseksi tarjotaan erilaisia menetelmiä mm. ravitsemus ja liikunta sekä älylääkkeet ja meditaatio. Muistin buustaus eli pikainen edistäminen laitteiden ja tietokoneohjelmien avulla on luonut miljardien markkinat. Tieteellinen näyttö menetelmien vaikutuksesta on unohdettu tai syrjäytetty muistin buustauksen huumassa.Markku T. Hyyppä kertoo Ikääntyvän muistikirjassa, mitä tieteellinen tutkimus sanoo ikääntyvän muistin buustauksesta ja hoksaamisen parantamisesta. Kirja auttaa kuluttajansuojaan liittyvissä asioissa ja tarjoaa apua terveelle ikääntyvälle, jota huolettaa muistin ajoittainen pätkiminen.

Nellie Bly (1864 - 1922) oli ensimmäisiä tutkivia journalisteja. Kymmenen päivää mielisairaalassa on Blyn selvitys siitä, kuinka mielenterveyden ongelmia hoidettiin 1800-lopun New Yorkissa.

Reportaasiaan varten Bly kirjautui potilaana pahamaineiseen naisten mielisairaalaan, jonka lääkärit ja hoitajat eivät tienneet hänen olevan toimittaja. Blyn paljastukset johtivat merkittäviin uudistuksiin ja muutoksiin mielenterveyden hoidossa.

Kymmenen päivää mielisairaalassa on merkkipaalu sekä tutkivan journalismin historiassa että mielenterveyden hoidossa ja sen kehityksessä.

"Elämämme mannerlaatta on revennyt moneen kappaleeseen. Minä seison avuttomana toisella laatalla kuin mieheni. Ja railo välillämme kasvaa. Kurkotan kättäni. En pysty saavuttamaan Kallen kättä. Jään yksin. Minua pelottaa. En ymmärrä, mitä on tapahtunut ja miksi."

Perheen turvallinen arki särkyy isän mielen järkkyessä. Kirja kuvaa kaunistelematta yhdeksää pahinta vuotta vaimon elämässä miehen sairastuessa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, joka syvenee lopulta maaniseksi psykoosiksi.
Teksti muodostuu autenttisista päiväkirjamerkinnöistä ja niitä kehystävästä tekstistä. Läheisen itsemurhan vaara ja pelko ovat konkreettisesti läsnä. Sairaus syvenee vuosi vuodelta virheellisen diagnoosin ja vääränlaisen lääkityksen vuoksi. Punaisena lankana kulkee vaimon selviytymistarina.

Teos on riipaiseva "äänioikeudettoman" surun kuvaus, ja tarjoaa myös tietoa mielisairauden puhkeamisen vaikutuksista perheessä ja psyykkisistä selviytymismekanismeista. Valmiita vastauksia ei ole, vaan kirjassa kuljetaan sairastuneen omaisen rinnalla. Lisäksi teksti on puheenvuoro uudistukseen, jossa psykiatrista sairaalahoitoa pyritään vähentämään ja potilaita siirtämään kotihoidon piiriin, jolloin omaisten hoitovastuu kasvaa.

Kirjan loppuun on koottu tietopaketti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä sekä analyysi kertomuksesta. Sen on laatinut kirjoittajan tytär Jonna Ojalammi, joka tekee väitöstutkimusta aiheesta.

Marjo Ojalammi käsitteli edellisessä kirjassaan Nokinen sydän - Kirje isälle tyttären ja isän vaikeaa suhdetta isän kuoleman jälkeen.

Kirjassa Voimat takaisin - tietoa ja dialogia työuupumuksesta yhdistyvät tieteen ja kokemuksen näkökulmat. Psykologin ja asiakkaan vuoropuhelusta koostuvassa kirjassa tekijät etsivät vastauksia moniin työuupumukseen liittyviin kysymyksiin. Aiheesta avautuu näkymä moniin keskeisiin mielen ja työorganisaation ilmiöihin. Kirja on suunnattu niin terveydenhuollon ja työelämän ammattilaisille kuin uupumuksen kanssa kamppaileville ja muille terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneille.

Odina on yksinäinen ja epävarma munasolutyttö, joka pärjää koulussa hyvin mutta ei silti oikein tiedä, mikä hänen elämänsä tarkoitus on.

Odinaa valmennetaan dominanttikilpailuun, jonka voittaja pääsee ovulaatiossa munanjohtimeen. Odina läpäiseekin huippumunasolu haussa -kilpailun, ATP-piirakan ja kolesterolikiisselin kokkaustestin sekä elinkaikkeus-tietovisan ja pääsee munasarjaan - vain huomatakseen että siellä on hänen lisäkseen 11 muutakin dominanttia. Yllätyksekseen heidät kaikki imaistaan punktioneulalla petrimaljalle siittiöpoikien seuraan.

Tällä kertaa elinkaikkeuden ongelma on lapsettomuus. Vaikka Odina ei ole kaunein, hän on fiksuin, ja keksii mikä neuvoksi. Komea Paulus Semen ihastuu hänen nokkeluuteensa. Pauluksen ja Odinan solukalvot yhtyvät ja uusi elämä saa alkunsa.

Leena Valmu on lasten- ja nuortenkirjailija sekä biolääketieteen dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen esikoisromaaninsa Veera tiellä oli ehdolla Topelius-palkinnon saajaksi.

Lasse Rantanen on tunnustettu ja palkittu graafikko sekä kuvittaja. Vuonna 2005 hänet palkittiin vuoden graafikkona ja 2012 Scandinavian News Design -kilpailun parhaasta työstä. Hän on myös kuvittanut useita teoksia, mm. Lapin Sydämen (2009).

Miten tekoäly vaikuttaa rikollisuuteen, sotaan, oikeuslaitokseen, työpaikkoihin, yhteiskuntaan ja jopa käsitykseemme ihmisenä olemisesta?

Miten voimme kasvattaa vaurauttamme automaatiolla viemättä ihmisiltä tuloja ja tarkoitusta? Millaisia uraneuvoja lapsille tulisi antaa?

Miten teemme tulevaisuuden tekoälyjärjestelmistä elinvoimaisempia siten, että ne tekevät, mitä me haluamme kaatumatta, toimintahäiriöittä ja hakkeroimatta? Tuleeko pelätä tappavia autonomisia aseita kehittävää varustelukilpaa?

Ovatko koneet lopulta meitä älykkäämpiä kaikissa tehtävissä ja korvaavat ihmiset työmarkkinoilla ja kenties kokonaan? Auttaako tekoäly meitä kukoistamaan ennen näkemättömällä tavalla vai antaako se meille suuremmat voimat kuin osaamme hallita?

Millaisen tulevaisuuden sinä haluat? Kysymys on ajankohtainen nyt ja vielä ajankohtaisempi tulevaisuudessa.

Tekoälyn nousu voi muuntaa tulevaisuuttamme enemmän kuin mikään muu teknologia, ja MIT:ssä työskentelevä professori Max Tegmark on pätevä kertomaan mahdollisia vastauksia.

Turvallisesti internetissä -kirjan avulla lukija oppii pitämään itsestään huolta internetissä sekä tuntemaan erilaisia verkkopalveluita.
Verkkopalvelut-osiossa tutustutaan internetin mahdollisuuksiin. Kirjassa esitellään erilaisia verkkopalveluita, esimerkiksi sosiaalinen media, verkkolehdet, e-kirjat ja tiedonhaku. Lukija saa ideoita myös erilaisista viihdepalveluista, esimerkiksi videoista, musiikkista ja peleistä. Kirjasta löytyy ohjeita, kuinka keskustellaan turvallisesti tai rekisteröidytään verkkopalvelun käyttäjäksi. Kirjassa opastetaan myös, mitä ovat blogi, selfie, Twitter tai nimimerkki.
Verkkokäyttäytyminen-osiossa kerrotaan, kuinka suojelet esimerkiksi henkilötietosi ja tiedostosi, sekä annetaan neuvoja kuvien turvallisesta jakamisesta, tekijänoikeuksista sekä verkko-ostosten tekemisestä. Kirjassa on paljon vinkkejä, kuinka omalla käytökselläsi voit välttää internetin vaaroja, esimerkiksi virukset, kiusaaminen ja huijaaminen. Kirjassa opastetaan, kuinka käyttäjän pitää toimia, jos hän kohtaa ei-toivottua sisältöä, uhkaa tai kiusaamista. Lukijaa opetetaan myös arvioimaan, voiko tietoon tai verkkopalveluun luottaa.

Valloittava kuvateos tarkentaa katseet sukupuolen historiaan yllättävästä kulmasta. Vaikka 1900-luvun alun kuvakulttuuri pönkitti ikinaisellisuutta ja perusmiehiä, ajan postikorteissa ja valokuvissa oli tilaa myös ällistyttäville kuriositeeteille. Kaulailevia miespareja, lesbosuudelmia, hameissa poseeraavia poikia - tämän teoksen myötä queer-kansa saa oman kuva-Kalevalansa. Sukupuoli ei ollut sata vuotta sitten vain pakkopaita vaan mahdollisuuksien karnevaali ja mahdottomuuksien temmellyskenttä. Tutkija Harri Kalhan oivaltava kuva-arkeologia tuulettaa hilpeästi niin sukupuolinormeja kuin käsityksiämme vuosisadan alun maailmasta. Tämä kulttuurihistoria on kaikille yhteistä, sillä ketäpä ei sukupuoli koskettaisi?

Suomen metsät, vedet ja tunturit vilisevät monenlaista kulkijaa. Haltijoista, tontuista, peikoista, näkeistä, hiisistä ja kaikesta mahdollisesta väestä kerrotaan ikiaikaisia tarinoita. Tämän kirjan päähenkilöt, Julia Vuoren piirtämät pienet puunhaltijat, tutustuvat ympäröivään maailmaan suomalaisten taiteilijoiden maisemissa. Välillä piilossa, välillä näkyvissä, mutta aina yhtä väsymättömän uteliaina. Oppaana heillä on kaikkien aikojen maineikkain tietäjä, itse vanha Väinämöinen.

Rakastetun taiteilijan arvoituksellinen elämä.

Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli on Suomen rakastetuin taideteos. Millaisen elämän taiteilija itse eli?

Nuori ja omapäinen Hugo Simberg muuttaa Viipurista Helsinkiin vakaana aikeenaan tulla suureksi taiteilijaksi. Koulunkäynti takkuilee, kunnes Axel Gallen rohkaisee Simbergiä, luontaista symbolistia, uskomaan itseensä. Syntyy piruparkoja ja enkeleitä, syntyvät Syksy ja Halla.

Simbergin ura lähtee lentoon ja hän maalaa Tampereen tuomiokirkon pääholvin kattoon käärmeen ja lehteriin alastomia poikia. Syntyy mestariteos, mutta myös skandaali.

Läheisilleen Hugo kertoo riemuistaan ja murheistaan: elämä on ylämäkeä ja alamäkeä niin rakkaudessa kuin taiteessa. Blenda-sisar jakaa ohjeita ja pyyhkii kyyneleitä, kunnes Hugo löytää lopulta oman elämänkumppaninsa. Mutta miksi kuolema, jonka Simberg kuvasi taiteessaan niin lempeänä ja ymmärtäväisenä, leikkaa viikatteellaan hänen elämänlankansa niin varhain?

FT Helena Ruuska on tietokirjailija, äidinkielenopettaja ja kriitikko. Hänen aiempaan tuotantoonsa kuuluvat muun muassa kiitetyt elämäkerrat Marja-Liisa Vartio- kuin linnun kirkaisu (2012) ja Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija (2015).

Kaikkien outsidereiden prinssi, Suede-yhtyeen Brett Anderson, kirjoittaa runollisissa muistelmissaan ajasta ennen menestystä. Hiilenmustalla 1970-luvulla eksentristen työläisvanhempien kodissa kasvoi romantikko, joka oppi näkemään maailman nurjan puolen kauneuden. Punk-LP:t, rakkaalta isosiskolta peritty kitara ja vinyylisoitin, David Bowie ja Smiths mullistivat futista potkineen ja ilmaisjakelulehtiä jakaneen pikkupojan maailman.

Hiilenmustat aamut ei ole perinteinen menestyksentäyteinen rokkikirja vaan kirja kaikesta siitä, mikä tämän aina itsensä ulkopuoliseksi tunteneen tyypin menestykseen johti. Se on tarina elämästä Marmiten, nikotiinin, oluen ja maitoteen kyllästämässä englantilaisessa pikkukaupungissa, säveltäjä Franz Listziä palvovasta, Arabian Lawrenceksi pukeutuvasta isästä, sieniä keräävästä hippiäidistä, köyhyydestä, kirpparivaatteista, rakkauksista, kuolemista, epäonnistumisista, Lontoon syrjäkujista ja Sueden alkuaikojen pubikeikoista.

Teos avaa myös klassikkobiisien taustoja: mikä Sueden kappale on esimerkiksi syntynyt lähiöpoikien happokokeilusta fiinien rouvien kansoittamalla golfkentällä?

Brett Anderson (s. 1967 Haywards Heathissa Sussexissa) on maailmankuulun Suede-yhtyeen nokkamies ja laulusolisti. Hiilenmustat aamut julkaistaan tasan 25 vuotta bändin debyyttialbumin ilmestymisen jälkeen. Sueden melankolinen indierock iski salamana suomalaiseen tajuntaan. Sueden eka keikka ulkomailla oli Helsingissä Tavastia-klubilla ja Suomessa bändi sai ensimmäisen listaykkösensä Brittein saarten ulkopuolella. Sirje Niitepõldin suomentaman teoksen jälkisanoista vastaa kirjailija Riku Korhonen.

Aina on lenkin aika jossakin. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa juoksevat joka päivä. Mikä ajaa heidät päivä toisensa jälkeen tarkoituksettomaan touhuun tien päälle?

Terveydestä huolehtiminen, ulkonäkönsä muokkaaminen ja trendikkäissä treenivetimissä näyttäytyminen ovat kaikki mahdollisia motiiveja juosta, mutta juoksussa on paljon muutakin. Asvaltilla, tartanilla tai pururadalla lenkkeilijälle valkenee, millaista on olla haavoittuvainen ihminen, millaista on ihmiselämän väliaikaisuus. Askeleet tuottavat kokemuksia, haksahduksia ja ajatuksia. Vain juoksija tietää, mikä kestää juoksemisen ja mikä ei.

Guillaume le Blanc (s. 1966) on ranskalainen maratoonarifilosofi, joka on tuotannossaan tutkinut ennen kaikkea yhteiskunnallisia kysymyksiä. Tässä kirjassa hän kuitenkin keskittyy lajiin, jota hän on harrastanut teini-ikäisestä lähtien.

Energiajuomaa, miljoonia dollareita ja väkivaltaviihdettä - sekö on elektronisen urheilun koko kuva? Vai pelkkä mielikuva.

MITÄ E-URHEILU EDES ON?

Kaikki e-urheilusta viiltää auki digitaalisen kilpapelaamisen historian ja nykypäivän terävällä otteella. Kirjassa tarkastellaan e-urheilun juuria atomienergian tutkimuslaitokselta aina nykypäivän olympia-areenoille. Maailman nopeimmin kasvavan urheilumuodon lajikattaus käydään lävitse genreittäin. Kirjassa kuvataan e-urheilun ekosysteemi ja sen keskeiset toimijat tarkoitusperineen.

Teos on ensimmäinen tietokirja, joka palastelee kilpapelaamisen kokonaisuuden ja pohtii samalla syvällisesti kilpapelaamisen ja urheilun yhteyksiä ja yhtäläisyyksiä.

Elektroninen urheilu on tulevaisuuden urheilu.

Videopelikilpailuista on tullut lyhyessä ajassa valtavan suosittuja. Kisoissa liikkuu valtavia rahasummia, ja turnauksia katsovat miljoonat ihmiset ympäri maailman. Mistä e-urheilussa oikein on kyse? Urheilutoimittaja Otto Rönkä valottaa tässä kirjassa alan historiaa ja kehitystä, esittelee suurimpia pelejä ja paljastaa myös, miten e-urheilijaksi ryhdytään.

Lopettamisen taito

Miksi romaanien alkuja siteerataan, mutta edes suurimpien klassikkojen viimeisistä virkkeistä harva muistaa mitään? Minkä vuoksi romaanin päättäminen on niin vaikeaa? Miksi ja miten loistavienkin kirjojen lopetukset usein epäonnistuvat?

Kirjailijat Sinikka Vuola ja Tommi Melender selvittävät, mistä romaanien loput rakentuvat: mitä niissä tapahtuu niin sisällöllisesti kuin kerronnallisesti. He pohtivat myös lukijan osuutta teoksen toisena tekijänä.

Teos sisältää kirjailijoiden esseedialogin sekä 30 pienoisesseetä romaanien lopetuksista. Joukossa on sekä kotimaisia että ulkomaisia klassikoita kuin myös uudempaa kirjallisuutta.

Maailmojen loput on suunnattu kaikille lukemisen ystäville ja se toimii myös opaskirjana kirjailijan urasta haaveileville.

Sinikka Vuola (s. 1972) on helsinkiläinen kirjailija, jolta on julkaistu kolme runokokoelmaa sekä romaani Replika (Tammi 2016), joka oli Runeberg-ehdokkaana. 2017 hän toimitti eroottisen nykyrunouden antologian Olet täyttänyt ruumiini tulella (WSOY). Hän on lisäksi yksi Ihmiskokeita-kollektiiviromaanin (Mahdollisen Kirjallisuuden Seura 2016) kirjoittajista.

Tommi Melender (s. 1968) on Vantaalla asuva kirjailija, esseisti ja runoilija, jonka edellinen teos oli esseekokoelma Onnellisuudesta (WSOY 2016). Hänen romaaninsa Ranskalainen ystävä (WSOY 2009) oli Finlandia-ehdokkaana.

Ensimmäisenä päivänä tammikuuta 2015 kustantaja ja elokuvakriitikko Sara Ehnholm Hielm muutti Italiaan perheensä kanssa. Vuosi Roomassa oli varattu kirjoittamiselle, oman kirjan tekemiselle. Esseissään Ehnholm Hielm näyttää meille avoimesti kirjoitusprosessin mahdottomuuden ja nautinnon. Näyttämönä Rooma on sekä unelma että kadotus, kuin aurinko ja lämpö tuhoaisivat haaveen kirjoittamisesta.

Ainutlaatuisella tavalla avoimet ja paljaat esseet alkavat kiertyä arjen ja Roomassa luettujen kirjojen teemoihin. Uppoutumisesta kirjoihin tulee tauko omaan kirjoittamiseen mutta myös kirjoittamisen lähtökohta, nautinto. Keskiössä ovat muun muassa Elena Ferranten Napoli-sarja ja Karl Ove Knausgårdin kirjat, Chris Kraus ja Lena Andersson. Nerokkaasti Ehnholm Hielm kutoo esseisiinsä kirjallisuudesta kuvan kulttuurialalla työskentelevän naisen elämästä: kuohuista kustannusmaailmassa, työstä kirjailijoiden kanssa, neljän tyttären äitinä olemisesta ja ennen kaikkea halusta, halusta elää ja kirjoittaa.

Ja sydän oli minun on henkilökohtainen esseekirja siitä, millaista on elää kirjoittaen ja millaista on kirjoittaa jotta tuntisi elävänsä. Se on kertomus yrityksestä toteuttaa unelma, päästä vihdoin sanomaan kaikki se, mitä on tuntenut syvällä sydämessään.

Suomalaisten ylisukupolvinen kokemus 1900-luvun alusta aina sen viimeiselle vuosikymmenelle saakka oli elämä Neuvosto-Venäjän varjossa. Sen mukaisesti nähtiin historia, koettiin nykyisyys ja odotettiin tulevaisuutta. Vuosikymmenestä toiseen suomalaisten suuret tunteet - uho ja alistuminen, pelko ja huojennus, toivo ja toivottomuus suuntautuivat itään.
Suomalainen kokemus itänaapurin pitkästä varjosta ei rajoittunut vain ulkopolitiikkaan tai valtiollisiin instituutioihin, vaan siitä tuli osa suomalaisten itseymmärrystä kansallisen elämän kaikilla tasoilla.
Neuvostoliitto vaikutti kansakuntaamme niin merkittävällä tavalla, että sen häviäminen synnytti meillä suuren henkisen tyhjiön. Mielenkiintoinen kysymys on, mitä sen hävittyä on tullut tilalle.
Selvää on, että Jeltsinin, Medvedevin ja ennen kaikkea Putinin Venäjä on muokannut uudelleen meidän käsityksissämme itänaapurista, omasta itsestämme, historiastamme ja asemastamme tässä maailmassa.
Professori Timo Vihavaisen veitsenterävä analyysi Suomen lähihistoriasta auttaa hahmottamaan olennaiset kehityslinjat. Samalla se paljastaa itsestäänselvyyksinä pidettyjen suomalaisilmiöiden taustalla olevat kansalliset traumat, turhaumat sekä väärät uskomukset ja totuudet.

FT Timo Vihavainen on toiminut Venäjän tutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa ja mm. Suomen Pietarin instituutin johtajana Hän on julkaissut runsaasti Venäjän ja Suomen historiaan liittyviä tutkimuksia, yleisesityksiä ja esseitä suomeksi, venäjäksi ja englanniksi. Yksi hänen kiitetyimpiä julkaisujaan on erittäin hyvän vastaanoton saanut Ryssäviha - Venäjän-pelon historia.

Vuonna 2018 Suomen sisällissodasta on kulunut 100 vuotta.

Sisällissota käytiin Suomen porvarillisen hallituksen eli valkoisten ja työväestön eli punaisten joukkojen välillä.

Sota alkoi tammikuussa 1918 ja päättyi saman vuoden toukokuussa. Sisällissota alkoi samaan aikaan
Helsingissä ja Pohjanmaalla. Sotaan osallistui noin 200 000 suomalaista ja noin 20 000 ulkomaista sotilasta.

Sisällissota oli julma sota, joka viilsi syvät haavat suomalaisiin. Sodassa kuoli noin 37 000 suomalaista.
Sisällisota antaa tiiviin ja helppolukuisen kuvauksen siitä, mitä sisällissodassa tapahtui.

Esillä ovat sodan syyt, tapahtumat ja taistelut sekä myös sisällissodan seuraukset.

Hellahuoneista arava-kaksioihin ja syrjäkyliltä kaupunkiin. Niukkuudesta kulutusjuhliin. Nuorisokulttuurin airuista eläkeläisiksi. Miten vuosikymmenet ovat menneet, mikä muuttunut ja mikä pysynyt?

Kristiina Harjulan teos kulkee suurten ikäluokkien matkan sotienjälkeisestä Suomesta tähän päivään. Miltä vuosikymmenet näyttävät nykyisellä elämänkokemuksella? Miten sukupolvi, joka on kasvatettu olemaan hyödyksi, kohtaa vanhuuden? Miten monena onkaan elämässä tullut oltua?

Teos on mainio aikamatka suurten ikäluokkien vaiheisiin - tekijän omiin kokemuksiin lomittuvat ikätovereiden kokemukset, pohdinta, arjen muistot ja historian tapahtumat. Ollaanko me jo vanhoja on ihmisenkokoinen elämäkerta kokonaisesta sukupolvesta.

Kirja perustuu Petsamon etulinjoilla olleen 16-vuotiaan tytön päiväkirjoihin, jotka kuvaavat joukkosidontapaikan toimintaa ja osasto Pennasen sotatoimia maan pohjoisimmassa kolkassa.

Kaija Pesonen työskenteli talvisodan ajan Pennasen pataljoonan joukkosidontapaikalla alaikäisenä, mutta esimieslääkärin valtuuttamana.
Kirja on omaääninen aikalaistodistus historiallisesti merkittävältä ajanjaksolta, sellaisena kuin Kaija Pesonen sen sillä hetkellä näki ja koki, vailla jälkiviisautta tai tietoa tulevasta. Ainutkertaisuutta lisää se, että kertoja on nuori tyttö.

Kaija Pesosen päiväkirjan tekstejä on taustoitettu otteilla virallisista sotapäiväkirjoista, taustatiedoilla ja oheisjutuilla sekä runsaalla kuvituksella. Ennen julkaisematonta kuvamateriaalia on saatu Petsamossa rintamalla olleiden perheiltä.

Ainutlaatuinen kuvaus Polkupyöräpataljoona 6:n vaiheista talvisodan Suomussalmen taisteluissa.

Länsi-Suomen pienipiirteisiin maastoihin ja leppeisiin sääoloihin tottuneet, Rauman seudulta kootun Polkupyöräpataljoona 6:n (PPP 6:n) miehet joutuivat talvisodan Suomussalmen taisteluissa kohtaamaan täysin toisenlaiset olosuhteet; laajat, koskemattomat korpimetsät, syvän lumen ja ankarat pakkaset, estäessään osana eversti Hj. Siilasvuon joukkoja venäläiskapteeni Tsaikovskin taisteluosastoa pääsemästä länteen.

Oudossa maastossa, mutta päättäväisen hurjilla, pimeässä yössä tehdyillä sissi-iskuilla lopetettiin vihollisvoimien majailut Kylänmäen suunnan taloissa ja iskettiin huoltokuljetuksiin Suomussalmelta Kuusamoon johtavan tien varsilla.

Lopullinen, ratkaiseva yhteenotto vihollisen kanssa oli odotettavissa jossain edessäpäin. Polkupyöräjääkäreitä ei sen luoma paine kuitenkaan lannistanut, ja aina silloin tällöin joiltakin löytyi huumoriakin. Pataljoonan komentajan, majuri Arvo Järvisen henkinen kantti oli sen sijaan koetuksella: riittäisivätkö voimat paremmin varustetun vihollisen lyömiseen? Epäily ei ollut aiheeton, niin hurjaksi muodostui Käkimäen taisteluna tunnettu kamppailu Kuusamon tiestä.

Myöhemmin Järvisen osasto liitettiin everstiluutnantti P. Susitaipaleen Koillismaan ja Tampereen seuduilta koottuun Ryhmä Suteen pitämään Juntusrannan suunnalle vetäytyneet venäläiset aloillaan, kunnes sota tuli päätökseensä.

Metsäteknikko K. E. Salminen kiinnostui talvisodan Suomussalmen taistelujen historiasta retkeiltyään Polkupyöräpataljoona 6:ssa konepistoolimiehenä palvelleen isänsä kanssa tämän taistelupaikoilla 1976. Kun tavallisen rivisotilaan tunnot ja tekemiset näyttivät jääneen vähälle huomiolle kirjallisuudessa, Salminen aloitti tätä korpisotaa koskevan tiedonkeruun sekä taistelumaastoissa että haastattelemalla veteraaneja aina Raumalta Kemiin asti. Tietoa kertyi kaikkiaan neljään kirjaan, joista tämä on viimeisin. Satakuntalaispataljoonan osuudesta näihin taisteluihin ei ole aiemmin laadittu yhtenäistä kirjallista esitystä.

"Luoja varjelkoon kukkien tuoksulta, äkkikuolemalta. Kauneudelta.
Mutta riutukoon rinta!"

Runokokoelmassaan Ensimmäinen rakkaus Risto Ahti pohtii ihmisen suhdetta kieleen, mieleen, lukemiseen ja runouteen.

Runoilijan ihanne on yhteiskunnan rajoitteista vapaa ihminen - luonnonlapsi, joka kulkee mieli avoinna ja aistit valppaina. Ihminen, joka on onnellinen itsenään eikä seuraa laumaa. Ihminen, jonka oma paras on kaikkien yhteinen hyvä.

Risto Ahti (s. 1943) tunnetaan mestarillisena runoilijana ja persoonallisena ajattelijana. Hänen ohjauksessaan Oriveden opiston "runouden korkeakoulussa" moni aloitteleva kirjailija on elänyt ikimuistoisia hetkiä. Ahti on julkaissut runoja jo 50 vuoden ajan ja Ensimmäinen rakkaus on hänen 37. teoksensa.

"Etkö nähnyt miten ilman kuulauteen
piirtyi tuskien ja nautintojen daalioita,
minun kuuman sydämeni viesti?"

HÄMÄRÄ RAKKAUS sisältää suomennokset kolmesta espanjalaisesta alkuperäiskokoelmasta. Niistä KUUSI GALICIALAISTA RUNOA ilmestyi 1935, kun taas TAMARITIN RUNOT julkaistiin postuumisti 1940 ja HÄMÄRÄN RAKKAUDEN SONETIT vasta 80-luvulla. Yhdessä ne kokoavat Lorcan olennaiset viimeiset säkeet, valtaosan hänen 30-luvun lyriikastaan.

Kuten suomentaja Katri Kaarniala jälkisanoissaan toteaa, Lorcan myöhäistuotanto on yhtaikaa nykyrunoutta sekä yltäkylläistä uusbarokkia ja elävää kansanperinnettä.

"Niin! Sehän on kuu
ja sillä on piikkikruunu
ja se tanssii, tanssii, tanssii
Kuolleiden aukiolla!"

Underground-runoilijan jäähyväisteos

Poika lappaa vettä käsin

kaivamaansa kanavaan

Ihmettelee minne

vesi katoaa

Haikuvia. Ukkokodin pieniä runoja on Markku Innon 23. teos, pitkällisen sairauden aikana syntynyt jäähyväisrunokokoelma.

Haikuvien ideana on kuulaus, lyhyys ja kiteyttävyys piittaamatta tavu- tai säerajoitteista. Vapaamuotoisia runoja säestää humoristinen, surrealistinen ja intertekstuaalinen alatekstiosasto, jossa siteerataan, varioidaan ja kommentoidaan muun muassa Neil Youngia, Bob Dylania, John Ashberya, Thomas Bernhardtia, Zuccheroa, Herbert Grönemeyria ja Lauri Markkasta.

Markku Into (20.10.1945-7.1.2018) on palkittu elämäntyöstään Eino Leinon palkinnolla ja Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnolla.

Kun olen vanha, tahdonko olla
käytävän varrella huone viisnolla,
palvelun jokaisen rahalla ostaa,
odottaa, kun joku vuoteesta nostaa?
Päättääkö itse saan hoivani laadun?
Auttaako kukaan, jos noustessa kaadun?
Yön halki kuuluuko huutavan ääni,
lattiaan kylmään jos kolahtaa pääni?

Joka elää kauan, tulee vanhaksi - se on varmaa. Vanhuus voi olla virkeää vapauden aikaa, uuden kutsumuksen löytämistä tai verkkaista elämästä nauttimista. Se voi tarkoittaa myös voimien vähenemistä ja avun tarvitsemista. Jokainen ikääntyvä toivoo yhtä: että tulisi kohdatuksi omana, arvokkaana itsenään.

Anna-Mari Kaskisen runot puhuvat ikääntymisestä, vanhenemisen monista sävyistä ja elämänkokemuksen arvosta.

Anna-Mari Kaskinen on kirjailija, runoilija ja lauluntekijä, jolla on laaja kirjallinen tuotanto.

Jos olet mies, niin ole sitten mies,
Itsenäisyyttäsi
lä suuren maailman
Aarteilla mittaa.
Unohda ne, jotka herkkupalojen
Toivossa myyvät itsensä.
Kerjäläisen sauva ja itsenäisyys!
Olkoon tunnussanasi.

Kulttuurivihkojen uusi Klassikkovihkot-sarja alkaa uudella valikoimalla Unkarin kansallisrunoilijan ikivihreitä runoja. Pustan huikean tähdenlennon Sandor Petöfin (1823-1849) tuotannosta paljastuu suomentaja Pekka Turkan valikoimassa ja suomentamassa kokoelmassa nykylukijalle kenties yllättäviäkin piirteitä, erityisesti huumoria ja välittömyyttä.

Selkokirjan kirjoittaja kertoo: Tämä on on runokirjani sinulle. Halusin kirjoittaa tämän, vaikka minulla on lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä ongelmia. Usein niitä kutsutaan lukihäiriöksi. Kirjoitan paljon, mutta muita hitaammin. Tarvitsen kirjoittamiseen rauhallisen tilan ja musiikkia soimaan taustalle. Olen myös ujo luonteeltani, mutta haluan olla mukana lukemassa ja lausumassa runoja yleisön edessä.

Haluan rohkaista jokaista tekemään jotain, missä on sydän mukana. Vaikka tekisit sen hitaammin ja muilta apua pyytäen, niin jatka tekemistä! Jokainen ansaitsee oman laulunsa.

Selkokielisessä runokokoelmassani on mukana myös pieni Lukuopas. Sen avulla voi miettiä kirjan herättämiä ajatuksia. Se voi rohkaista kirjoittamaan omiakin runoja tai muuten ilmaisemaan itseään.
Millainen on sinun laulusi?

Orivedellä asuva Helena Seppälä (1966) on koulutukseltaan koulunkäyntiavustaja ja kirjastovirkailija. Blogissaan Lukihäirikkö Helena esittelee lukemiaan kirjoja ja välillä paljastaa, millaista lukihäirikön on yrittää kirjoittaa. Hän on mukana harrastajakirjoittajien ryhmässä ja runonlausuntaryhmässä.

Palkitun runoilijan kahdeksas kokoelma läpäisee kaupungin kuvitellut, olemassa olevat ja kadotetut kerrostumat.

"ja yö on outo kuutio jota tyttö kääntelee
tähtikuvio kämmenellä kuin koru
ja tuuli neuloo siksakkia puiden lehvästöissä
ja kaupunki kuin tuulinen oksa
keinuu, valvoo metsästäjän suuri silmä".

Edith Södergran (1892-1923) on kansainvälisesti yksi kaikkein tunnetuimpia suomalaisia runoilijoita, jonka tuotantoa on käännetty yli 40 kielelle. Södergranin tyyli luetaan modernismiin, jonka tärkeimpänä suomalaisena edustajana häntä pidetään. Hänen tyylinsä on loppusoinnutonta ja kuvailevaa, joka poikkesi sen ajan runotyylistä - hänen tapansa kirjoittaa oli hyvin modernia, sisältäen aihepiirin vapaan valinnan, avoimen rakenteen ja aivan omanlaisensa rytmin. Södergranin vanhemmat olivat kotoisin Närpiöstä ja Perniöstä, ja ruotsinkielisiä. Perhe muutti sitten Karjalan Raivolaan, josta käsin Edith kävi Pietarissa saksankielistä koulua. Hän kirjoittikin aluksi runojaan juuri saksaksi, esikuvinaan Heinrich Heine ja Johann Wolfgang von Goethe. Tämän lisäksi hänen kiinnostuksen kohteinaan olivat ranskalainen symbolismi, venäläinen futurismi ja saksalainen ekspressionismi. Tällä äänikirjalla on Södergranin vuonna 1919 julkaistu runokokoelma Rosenaltaret, jonka on suomentanut Uuno Kailas (1901-1933), nimellä Ruusualttari.

"[...]
Yötaivas kulkee lävitseni
ja tunnelinsuiden valo --
sinä aamuna,
pian sudenhetken jälkeen, jossa minun isäni kuolee."

TARKOVSKIN HEVOSET (2006) on mestarillista lyriikkaa vaikeasta aiheesta. Sen ytimessä on runon puhujan suhde sairastuvaan ja kuolevaan vanhempaan. Arjen jakaminen heikkenevän läheisen kanssa synnyttää säkeitä, jotka kasvavat ylistyslauluksi elämälle.

Näissä runoissa minä yrittää mieltää omaa rakentumistaan ja kasvamistaan, lapsuuttaan ja aikuisuuttaan. Isän dementia pakottaa muistavankin tasapainoilemaan kielen syrjällä ja merkityksen reunalla.

TARKOVSKIN HEVOSET on yhtaikaa ketä tahansa puhuttelevaa kirkasta yleisinhimillistä runoutta ja pelotonta etsiytymistä uusiin puhetapoihin.

"[...]
Valssi soi hempeänä minun korvissani,
mutta hänelle
musiikki on vesiputouksen kuohua,
murskaava pauhu vyöryy hänen huoneeseensa.
-- Onko tanssi muuttunut suruksi?
Jalat hänen jalkojensa päällä
opin tanssimaan,
[...]
Seisoin valkoisissa sukkahousuissani
isän mustilla kengillä,
vielä kerran, vielä kerran...
Musiikkia ei ollut,
mutta hän hyräili valssin tahtiin, sävelet
täyttivät minun pääni,
saivat jäsenten kaipaavat säikeet
värähtelemään.
Jalat pehmeällä päällisnahalla
noudatin isän askeleita,
tanssimme ympäri, ympäri
huoneessa, jossa vuosia myöhemmin
keikahdin nurin --
kesken häävalssin [...]

Milloin viimeksi katsoit kuuta? Oliko se punainen? Ole varuillasi! Silloin metsä alkaa elää.

Kalpeita haamuja, teräviä hampaita, hiisiä, noitia, menninkäisiä ja muodonmuuttajia. Nekin katsovat kuuta. Ja odottavat.
Sinua?

Jaana Ala-Huissin ja Mervi Heikkilän novelleissa historia herää eloon, nykytodellisuus vinksahtaa ja
kansanperinne tulee osaksi arkea - eikä aina hyvin
seurauksin.

Kaksi kaverusta lähtee hakemaan kalastajavenettä Sipoosta Hämeenlinnaan. Paluumatkalla peräkärry karkaa auton ohi koskeen. Siitä alkaa seikkailu, joka johtaa keski-ikäiset miehet vanhan iskelmän kautta kaikenlaisten alligaattorien ja ihmisten pariin ja lopulta aavalle merelle. Onko entiseen elämään
enää paluuta vai onko sokka irti lopullisesti?

Jussi Kaakisen piirroskuvitus tukee vauhdikasta veijaritarinaa, jossa liikutaan Veikko Huovisen ja Arto Paasilinnan jalanjäljissä.

Tapani Bagge on julkaissut toistasataa kirjaa novellikokoelmista lastenkirjoihin ja rikosromaaneihin ja kerännyt palkintoja vähän joka alalta. Alligaattori on hänen ensimmäinen selkoromaaninsa.

Mitä jos Ariel ja prinssi Erik tapaisivat toisensa uudestaan vuosien kuluttua?
Pienen merenneidon tarina jatkuu!

Viisi vuotta on kulunut siitä, kun merinoita Ursula vei Arielin äänen ja Arielin isän, kuningas Tritonin. Ursula on myös saanut pauloihinsa prinssi Erikin. Rohkea Ariel lähtee pelastamaan isäänsä ja tapaamaan prinssiä. Sekä prinssi että Ariel ovat muuttuneet kuluneiden viiden vuoden aikana. Millainen on heidän tapaamisensa? Ja millainen on heidän uusi tarinansa?